Leirikoulu ei saa olla tuuripeli

Leirikoulu ei saa olla tuuripeli

Olen toiminut pian 11 vuotta Suomen Leirikouluyhdistyksen toiminnanjohtajana. Omassa leirikeskuksessamme Suomenlinnassa olen nähnyt, miten leirikoulu vahvistaa luokan yhteishenkeä. Olen jutellut satojen opettajien ja huoltajien kanssa. Leirikoulussa mukana olleiden kokemukset ovat valtaosin erinomaisia. Silti yhteiskunnan suhtautuminen on vähitellen muuttunut: leirikoulu näyttäytyy yhä useammin työläänä ja pelottavana.

Muutama vuosi sitten meille saapui leirikouluun luokka espoolaisesta koulusta. Myös rinnakkaisluokan piti tulla, mutta se jäi kotiin. Kuulimme, että rehtori oli kieltänyt siltä yön yli kestävän leirikoulun. Samassa koulussa toiset saivat kokemuksen ja toiset eivät.

Tapaus ei ole ainutlaatuinen. Vuosittain noin 30 000 lasta ja nuorta käy leirikoulussa, mutta yhdessä ikäluokassa on noin 57 000 oppilasta. Jos jokainen kävisi kerran, arviolta lähes joka toinen jää ilman.

Yksin opettajan harteilla

Vuoden 2025 opettajakyselymme ja kumppanijärjestöjemme kanssa tehty työ näyttävät, miksi näin käy. Linjaukset vaihtelevat kunnittain ja kouluittain. Leirikeskuksen laadusta, turvallisuudesta ja opetussuunnitelmaa tukevasta ohjelmasta on vaikea saada takeita. Opettajan korvaus ympärivuorokautisesta työstä rajoittuu päivärahoihin, eikä niitäkään makseta kaikissa kunnissa. Jakamaton vastuu oppilaista pelottaa erityisesti nuoria opettajia. Huoltajia taas on yhä vaikeampi saada mukaan varainkeruuseen.

Eva Sørensen ja Jacob Torfing kirjoittavat teoksen New Frontiers in Social Innovation Research (2015) luvussa ”Enhancing Public Innovation through Collaboration, Leadership and New Public Governance”, että julkisen sektorin innovaatiot syntyvät harvoin yksittäisten sankareiden ansiosta. Ne syntyvät, kun eri toimijat tuovat osaamisensa saman pöydän ääreen. Leirikoulu on nyt juuri sankareiden varassa: innostuneen opettajan ja myötämielisen rehtorin.

Yhteinen pöytä on katettu

Siksi olemme koonneet Leirikoulufoorumin. Siinä ovat mukana Suomen luokanopettajat, Suomen nuorisokeskusyhdistys, Vanhempainliitto sekä Biologian ja maantieteen opettajien liitto. Emme ole kaikesta samaa mieltä, eikä tarvitsekaan olla. Sørensenin ja Torfingin mukaan yhteistyö on erojen rakentavaa hallintaa. Rehtoreiden järjestö ja Hem och Skola on kutsuttu mukaan, mutta ne eivät ole vielä liittyneet.

Pöydästä puuttuu toimija, jolla on valta tehdä yhteisistä näkemyksistä yhteisiä linjauksia: Opetushallitus. Kirjoittajien mukaan julkisen sektorin tehtävä ei ole käskeä vaan kehystää yhteistyötä ja antaa sille suunta. Kun Opetushallitus on mukana, kunnillakin ja rehtoreilla on syy tulla pöytään.

Asia kuuluu Opetushallitukselle jo nyt. Opetussuunnitelma mainitsee leirikoulun erikseen opetuksen eheyttämisen keinona, jonka tarkoitus on edistää oppimisen iloa ja luovuutta. Jos opetussuunnitelma kannustaa leirikouluun, sen toteutuminen ei voi riippua siitä, missä kunnassa lapsi asuu.

Pakottamisen sijaan uusia ratkaisuja

Opettajia ei voi pakottaa yön yli kestäville retkille, eikä rehtoreita tai kuntia pidä painostaa siihen. Yhdessä voimme kuitenkin kehittää uusia toimintamalleja, joilla leirikoulu toteutuu yhä useammalle, mieluiten jokaiselle oppilaalle. Juuri sitä sosiaalinen innovaatio on.

Suomenlinnaan on tulossa luokka, jonka kahden yön leirikoulu kestää torstaista lauantaihin. Opettaja on mukana torstain ja perjantain koulupäivät, ja huoltajat vastaavat lapsista iltaisin ja öisin. Huoltajat eivät ole asiakkaita vaan yhteistuottajia, kuten Sørensen ja Torfing kuvaavat. Opettajien vastuun pelkoa taas keventää, kun mukaan lähtee useampi opettaja. Opetushallituksen mukana foorumi voisi levittää tällaisia malleja laajemmalle. Siksi kutsumme sen pöytään.

Oma poikani palasi syyskuussa 2026 leirikoulusta. Hänen mukaansa parasta oli, että kaikki olivat yhdessä ja tukivat toisiaan. Uskon, että kuudes luokka sujuu koko ryhmältä paremmin tämän jaetun elämyksen jälkeen. Jokainen lapsi ansaitsee saman.

Leirikoulu ei saa olla tuuripeli.

Petra Miessmer
‍toiminnanjohtaja
Suomen Leirikouluyhdistys ry.

* Kirjoitus syntyi osana Master-opintojani (LAUREA -Uudistavan liiketoiminnan johtaminen) Sosiaaliset innovaatiot -opintojaksolla. Tehtävässä sovellettiin Eva Sørensenin ja Jacob Torfingin tutkimusta yhteistyöhön perustuvasta innovaatiosta leirikoulutoiminnan kehittämiseen.